rakkaus on mystiikkaa

rakkaus on parhaimmillaan silloin kuin sitä ei liiaksi koita selittää, siksi sen selittäminen onkin vaikeaa. voitaisiin kuvitella että se on verhon takana ja näyttää kivemmalta pelkkänä siluettina. se on niiku ruokaa, jos miettii liiaks mitä syö nii ei se syömine enää oo nii kivaa, tästä vedänkin päätelmän että kaikki kehsota tulevat tarpeet ovat miellyttävämpiä selittämättöminä. Itse olen kokenut jokaisen rakkausselityksen epämiellyttävänä vaikka olen myöntänyt niitten realistisuuden ja mahdollisen todenmukaisuuden. siksipä en enää selitä rakkautta koska se ei tunnu enää kivalta eikä missään vaiheessa tuntunutkaan. mielestäni se on täysin luonnollista ja siksi lopetan nyt kivasti.